Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

SEINÄLUDE eli LUTIKKA (Cimex Lectularius)

- Verta imevä loishyönteinen, joka ruokailee yleensä öisin
- Aikuiset lutikat ovat siivettömiä, kooltaan noin 5 - 8 mm
- Naaras munii olosuhteista riippuen yleensä n. 15 munaa  viikossa.   Munien kuoriutuminen       kestää nomraalissa huoneenlämmössä n. 1 - 2  viikkoa. Vastakuoriutuneet nymfit ovat erittäin   pieniä   aikuisen luteen näköisiä mutta läpikuultavan kellertäviä.
- Lutikka käy ruokailemassa keskimäärin noin kerran viikossa.
- Lutikat eivät hypi tai lennä.

- Lutikat voivat olla kuukausia ilman ruokaa joten niiden kyky selvitä
  hengissä pitkiäkin aikoja tekee niistä vaikeita tuhota.

Seinäluteiden kannat ovat kasvaneet viime vuosina räjähdysmäisesti.
Lutikkaongelmaa on todettu kaikissa Suomen isoissa kaupungeissa ja myös pienemmillä paikkakunnilla. Lude käyttää ravinnokseen verta ja
sen kotiutuminen ei riipu siisteydestä tai sosiaaliryhmästä.

 

Koska on syytä epäillä?

Lutikkaongelmasta kertovat usein iho-ongelmat. Puremat ovat usein punaisia ja kutiavia paukamia tai ihottumaa. Puremat ovat usein kolmen ryppäissä. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan saa lutikan puremista oireita.

Lutikan uloste on nestemäistä. Mustia pisteitä saattaa havaita ongelman alkuvaiheessa petivaatteissa, patjassa ja sängyn rakenteissa. Lakanoista löytyvät verijäljet voivat myös kertoa lutikkaongelmasta.

 
Koska on syytä toimia?

Lutikkaongelma leviää nopeasti jos ongelmaan ei puututa.
Perustarkastus ja lutikoiden piilopaikkojen löytäminen ovat edellytykset lutikan onnistuneelle hävittämiselle.
Kun ongelma löydetään ajoissa, on se helpompi hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

 

 

TARHALTA TÖIHIN.

Luti (Rento-Luti)
s. 2.4.2014
Suomeen 1.7.2015

Kesällä 2014 S.A.T:in (paikallinen rescuekoirien keskus) väki aloitteli aamutoimiaan Doloreksen kylässä lähellä Torreviejaa Espanjassa. Yksi työntekijöistä havaitsi pihassa puun vieressä pienen mustan tärisevän ja vikisevän ”mytyn” joka paljastui koiranpennuksi. Joku oli päättänyt hylätä pennun ja sitonut sen tarhan viereiseen puuhun. Se ”mytty” oli iältään n. 4½ kuukautta vanha. Tarhalla pentu sai nimekseen Scout ja siitä lähti uusi ajanjakso "Lutin" elämässä.

Lutin tarina on aika tyypillinen Espanjalaisessa kulttuurissa.

Scout oli tarhalla noin kaksi kuukautta ja pääsi sitten Espanjassa asuvan Englantilaisen perheen maatilalle samaan aikaan Jack -nimisen saksanpaimenkoiran kanssa. Se elämänvaihe jäi kuitenkin lyhyeksi. Koirat olivat siellä vain pari kuukautta kun perhe päätti palata takaisin Englantiin ja niin palautettiin molemmat koirat takaisin tarhalle. Siitä lähtien Scout oli elänyt tarhalla ja odottanut uutta sopivaa isäntäperhettä.

Ajatus kolmannesta työkoirasta ”heitettiin ilmaan” jo pidempi aika sitten. Nimikin oli jo valmiiksi mietittynä. Odottelimme vain sopivaa ajankohtaa lähteä Espanjaan. Niin sitten toukokuussa 2015 lähdettiin matkaan ja lomailun lisäksi oli tarkoitus käydä katsomassa koiratarhoilla olisiko siellä mitään meille sopivaa.

Koiria testattiin kahden viikon aikana kymmeniä ja Luti oli yksi niistä koirista, jotka läpäisivät testit. Sitäkin käytiin katsomassa tarhalla useana päivänä. Testien lisäksi koirien kanssa käytiin kävelyillä ja seurattiin niiden käyttäytymistä eri tilanteissa. Niin siinä sitten kävi, että meidän oli pakko vaan todeta ennen kotiin lähtöä; ”paikka on teidän!” Ja näin ”Operaatio ludekoira Rento-Luti” käynnistettiin toden teolla.

Luti oli tarhalla melko tanakassa kunnossa. Koirat saavat kyllä tarhoilla yleensä riittävästi ruokaa mutta aktiiviset koirat eivät saa aina riittävästi liikuntaa.Luti oli tarhalla melko tanakassa kunnossa. Koirat saavat kyllä tarhoilla yleensä riittävästi ruokaa mutta aktiiviset koirat eivät saa aina riittävästi liikuntaa.

Luti kävi Espanjassa tarkastuksessa eläinlääkärillä ja Suomessakin se tulisi käymään tarkistuksessa, heti kotiuduttuaan. Kaikki todettiin olevan kunnossa ja näin ollen sille varattiin lento Suomeen ja siitä alkoi parin viikon odotus.

Lento Alicantesta Helsinki-Vantaalle saapui tiistaina 30.6.2015 klo 23.35. Tuttu Auringon Koirien edustaja ohjasi meidät koiraa hakemassa olevat syrjemmälle odottelemaan. Sieltä se hetken kuluttua saapuikin, iso muoviboksi sisällään musta koira. Koiran passi käteen ja nimi paperiin, tuttu kuvio jo neljättä kertaa.

Boksista rynnisti ulos innokas, ruskea silmäinen musta koira. Se nuolaisi kättäni, kuin tervehtien jälleennäkemisen kunniaksi.
Siitä se sitten lähti, Lutin ja meidän yhteinen elämä.

Koulutuksen saloihin perehdyttiin heti kun Luti oli kotiutunut.Rohkea ja innokkaan
koiran kanssa oli helppoa lähteä etenemään koulutuksessa.


Aina kuitenkin pitää muistaa, että jokainen koira on yksilö ja koira tarvitsee myös lepoa ja 
välillä  myös kunnon leikki- ja riehumispäiviä.